Slovenia yllätti todella positiivisesti. Luonto, ainakin Karpaattivuoriston suojissa lähellä italian rajaa, ei unohdu. Käsittämättömän jylhää, mutta vehreää. Hotellin pihalla luuli aamulla olevansa viidakossa, kun läheisen vuoren rinteeltä kuului tuhansien lintujen konsertto, mikä oli Penan, Panchon ja Hissun yöllisen kuorsauspassion jälkeen kuitenkin perin rauhoittavaa kuultavaa.
Slovenialaiset ihmiset osoittautuivat todella lungeiksi ja ystävällisiksi. Slovenian, tai ainakin tämän alueen, joet olivat pirun kauniita ja kirkasvetisiä. Veden väri on meidän silmään aluksi tosi outo. Vesi näyttää värjätyn turkoosilta. Kalkkikivipohja kai siihen pääsyynä? Kalastuspaine joilla melko kova ja luvat aika pirun kalliita verrattuna meikäläisiin. Pääsin taistoon paikallisten kirjojen kanssa, jotka osoittautuivat kotoisia ärhäkämmiksi.
Alueen joissa Kirjolla on luontainen kanta ja lisääntyminen onnistuu kuulemma hyvin. Oppaamme Tommon meille antamat ottiperhot muistuttivat enemmän jigejä kuin perhoja , koska painoa oli varmaan 10g ja värit lähinnä pinkkiä ja oranssia, mutta ei mitään, hetken reenin jälkeen sai nekin lentämään ihan mukavasti.
Slovenian pikkukyliä läpi ajaessa tuli väistämättä mieleen nuoruuden jokapäiväiset uutiskuvat bosnian sodasta. Maisemat näyttivät jollain tapaa pelottavan tutuilta tästäkin vähemmän mukavasta syystä. Sitten nokka kohti Itävaltaa!
Tommi
Comments
Kommentoi