Nelonen - Viihde on hyväksi

Kalastaja Larssenin matkassa

Kuudliif, kuudliif Larssen, siinä vasta miesten mies… Mahtava päivä troolarilla. Hirveesti kaloja saatiin…ainakin käsitellä. Päästiin tutustumaan vanhimpaan norjalaiseen kalastuskulttuuriin eli pitkään siimaan. Larssen on ainoa perinteen harrastaja Lyngenin vuonossa. Kova äijä. Yksinään käy kokemassa siimat joka päivä. Hieno tavata iloisia ammatin harrastajia. Ohjelman kannaltakin paras kalastaja mikä voisi olla. Juttua tuli vaikka pitkään elokuvaan. Naureskellen kyykytti meitä ja putsautti kalat. Tuli opittua myös se että kunnon solmut ja kestävä siima on perusedellytykset isolle kalasaalille, tämä vinkkinä esimerkiksi ikiroudan Makelle (joka kuuleman mukaan on vielä meitäkin huonompi kalamies.)

Hauska juttu oli se, kun ensimmäinen punainen kala nousi silmät pullistellen troolariin. Ihmeteltiin sitä Tommin kanssa että mikähän perkeleen kala tämä on. Larssen sanoi sen nimen norjaksi, me nyökyteltiin mutta päätettiin soittaa vielä Pentille Suomeen. Kysyttiin Pentiltä että mikähän kala on kyseessä, kun on punainen ja aika paljon ahvenen oloinen. Pentti kertoi että kyseessä on puna-ahven. Tyhmyys oikeasti tiivistyy matkatessa. Panchokin olisi tiennyt vastauksen.

Reissun vaikuttavin tapahtuma oli kun heiteltiin kalantotkuja lokeille, joita oli veneen vieressä kaartelemassa tuhansia ellei jopa miljardeja. Yhtäkkiä lokit väistyivät ja iso merikotka nappasi turskanpään troolarin vierestä. Saimme sen myös filmille. Ihan mahtavaa mutta tarkistin kuitenkin välittömästi missä meidän meksikonpoika makaili. Mieleen muistui Pentin kertomus pystykorvan pennusta, jonka merikotka oli edelisenä talvena merenjäältä napannut.

Luonto on ihmeellinen mutta julma, sanoi luonto-ohjelman juontaja.