Nelonen - Viihde on hyväksi

KARHU-ELOKUVAN LAVASTEISSA MARMORITAIMENTA JAHTAAMASSA.

Harvoin kyllä pääsee sellaisiin maisemiin, kuin päästiin Slovenian maaperällä. Joen väri oli jotain uskomatonta, aivan kuin joku olisi vuorilla kaatanut valtavan turkoosi-maalipurkin veden mukana virtaamaan. Minulla oli jotenkin sellainen käsitys Sloveniasta, että siellä mummot ja ukot ajelevat kärryillä pitkin kiemurtelevia hiekkateitä. Yllätys olikin melkoinen kun päästiin jumalaisen kauniiseen pikkukylään ja merenväriseen jokeen lillumaan. Hotellimme ikkunasta aukesi sellainen näkymä, että pakko oli Penan ja Tommin kanssa sen kunniaksi lasillinen nostaa. Kuulimme paikallisilta, että ympärillämme kohoavassa vuoristomaisemassa on kuvattu Karhu-elokuva ja joitain osia Taru sormusten herrasta. Ajaessamme pois Sloveniasta, nousimme 1500 metriä ylös vuoristoon serpenttiinitietä Penan kertoessa meille samalla Slovenian historiaa. Otimme kuvat pois kuleksimasta huikeassa näkymässä ja mietimme kalastusta. Kenraalia alkoi hieman pelottaa alla oleva maisema, joten poistuimme kohti Itävaltaa.

Itsellä Slovenia meni miten meni, mutta hyväksyn asian. Se ei ollut minun show ja kaikki kunnia Tommille. Soca-joella oli todella paljon kalastajia vetämässä tyhjiä ja minäkin pääsin hieman kehumaan Tommin kalaonnella. Sanoin, että meilläpäs on kuitenkin sellainen mestari matkassa, joka saa kalaa. Toisen onni on toisenkin onni, niinhän sitä sanotaan. Socalla oli hirvittävä kalastuspaine, koska lupia annetaan nähtävästi rajaton määrä. Täytyy sanoa, että jos Slovenialaisen marmoritaimenen pystyy nappaamaan, voi pitää itseään enemmän kuin onnekkaana. Sellainen nähtiin, joten ei se ollut taruolento. Tolminissa tehdään arvokasta työtä tämän kummajaisen säilyttämiseksi. Lupasimme mennä takaisin ja napata sen seuraavalla kerralla. Totuus on kuitenkin se, että melkein seisoimme sen päällä, kun paikalliset tutkijat nappasivat sen nähtäväksemme. Heh…

Olemme reissuillamme tavanneet poikkeuksetta mahtavia tyyppejä ja persoonia, eikä Slovenia tehnyt poikkeusta. Pancho tapasi todella viehättävän rapsuttajan hotellin henkilökunnasta, mutta meitähän tämä vaalea kaunotar ei tietenkään kiinnostanut. Meitä kiinnosti Slovenialainen perhonsitojamestari Branco Kasparin, jonka taidonnäytteitä pääsimme todistamaan. En kyllä koskaan ole nähnyt vastaavia perhoja, jotka muistuttivat erehdyttävästi aitoja ötököitä. Vietimme mahtavan illan Brancon kestittävänä, Kenraali liehitteli talon tyttökoiraa ( sai kyllä nenilleen tytsyltä myöhemmin) ja illan kruunasi herra Kasparinin lahja meille: yli sata Brancon perhoa jaettavaksi! Hihkuimme onnesta ja pää kupli talon omista viineistä. Jossain vaiheessa oli vain pakko lähteä, koska Itävalta kutsui. Kokeilimme muuten heti Itävallassa Brancon muurahaisjäljitelmää ja täytyy sanoa, että toimi! Mutta siitä tuonnempana…

HISSUTOMMIPENTTIPANCHO