Nelonen - Viihde on hyväksi

3.10.2009 Kveite 57 KG, 161 CM / Lyngen

Elämäni kalastajana muuttui alle viidessätoista minuutissa.

Kristian Keskitalo demosi meille edellisenä yönä, miltä tuntuu kun iso ruijanpallas iskee kiinni. Kristian käski laittamaan jarrut tiukalle ja pitämään kiinni vavasta samalla kun iso mies kiikkuu siiman varassa. Tuntui hullulta ajatella koko asiaa, mutta mikään ei vastannut sitä hulluutta mitä oli tulossa.

Kristian kalastaa ruijanpallasta yleensä Lofooteilla, joten hän kävi edellisenä iltana katsastamassa mahdolliset tärppipaikat meitä varten. Kertomukset kalan voimasta oli niin hurjia, että hieman jännitti lähteä matkaan. Onneksi meillä oli Karga ja merikin oli tyyni, joten Panchollakin oli edessä mukavammat oltavat kuin viimeksi Kargalla.

Kristian kertoi että tulee olemaan yhden tärpin ja yhden kalan reissu. Hän kertoi miten pitää toimia jos pallas iskee. Tulimme mestoille ja laskimme suuret jigit mereen. Yksi tärppi, yksi kala. Ei siis hirveästi kannattaisi tumpeloida tällä kertaa, mietittiin Tommin kanssa.
Kuultiin että jos tärppi tulee, se on varmasti pallas. Oli tavallisen hiljaista ja vaihdoimme paikkaa. Kristian laittoi minulle ystävänsä Roy Polinskin valmistaman kullanvärisen jigin.

http://royberlures.com/royberjigs/index.php

Laskimme jigit mereen. Piti odottaa että jigi painuu pohjaan, kelata kolme kierrosta, odottaa, kelata kolme kierrosta, odottaa, kelata kolme kierrosta ja laskea takaisin pohjaan. Laskiessani pohjaan tuntui pieni nykäisy. Kerroin Kristianille ja nostin jigin ylös. Jigin kumipyrstö oli tarttunut keskikoukkuun kiinni. Kristian sanoi että pallas oli tönäissyt. Itse ajattelin että oli käynyt pohjassa mutta nykäisyltä se tuntui. Laskin jigin takaisin pohjaan, 28 metriin.

Kargan vierellä nähtiin kun norjalainen taisteli pallaksen kanssa. Se näytti hurjalta, ajateltiin että on hienoa, että edes nähdään taistelu ja pallas. Ei nähty, norjalaisia kirosanoja sateli ilmassa ja pallas oli painunut takaisin jäämeren syövereihin. Hekottelimme naapurin epäonnelle ja sitten pamahti.
Vapani taipui luokalle ja sydän meinasi räjähtää. Kristian huusi että nyt on iso pallas kiinni. Ei saa antaa löysää yhtään. Vaikka jarru oli ääriasennossa, kala veti siiman ulos. Laitoin vavan pään haaroväliin, ettei ote lipsahda ja yritin keskittyä. Viimeisellä kala pysähtyi pohjaan. Muistelin mitä Kristian oli neuvonut. Kala pitää repiä ylös. Kristian huusi neuvoja vierellä mutta pääni oli ihan sumea. Ajattelin vain että nyt ei saa mokata. Kala alkoikin nousta ylöspäin ,kiskoin ja väänsin hulluna kampea. Kuvausryhmä yritti saada kommenttia, mutta en saanut suusta muuta kuin kirosanoja. Sain pallaksen nousemaan näkyville ja sitten ote herpaantui. Merihirviön kokoinen otus pärski pinnassa, kurotin katsomaan sitä ja kala sai löysää. Kristian sätti minua koko matkan, kun kala meloi takaisin pohjaan. Onneksi ei päässyt irti. Ajattelin että nyt jos kala vielä nousee pintaan, en katso sitä. Sain kun sainkin pallaksen nousemaan Kargan takalaudan lähelle, jossa Kristian odotti koukun kanssa. Uitin pallaksen Kristianin vierelle ja Kristian löi ohi. Kala painui taas pohjaan. Kuitusiima leikkasi haavan peukaloon kun yritin ohjailla siimaa ettei siima jumitu puolaan. Sanoin Tommille ja Kristianille, että yritän vielä kerran repiä kalan ylös, mutta sitten on vaihdettava miestä. Koko kroppa oli ihan tulessa ja vapisin kun horkassa. Kädet olivat aivan turtana, mutta sain jostain voimaa sen verran että kala nousi vielä kerran. Kristian ja Henkka löivät molemmat koukuilla ja pallas saatiin Kargan perälaudalle. Taistelu oli päättynyt.

Annoin vavan pois ja kättelin Kristiania. ”Tervetuloa suurkalastaja-kastiin”, toivotti Kristian. Minä lopetin kalastuksen siihen, en halunnut kokea sitä enää uudelleen. Muut jatkoivat vielä mutta toista tärppiä, eikä toista kalaa tullut.

Pallas painoi verestettynä 55 kiloa, joten kokonaispaino oli 57 kiloa. Pituus 161 cm. Kala oli sen kauden (ja ehkä koskaan) suurin suomalaisen saama ruijanpallas Lyngenin vuonosta.

Illalla mietittiin oliko oikein ottaa kalavanhus ylös. Kuultiin että mukana olleet norjalaiset olivat päättäneet ottaa ison kalan, jos sellainen saataisiin, kylälle ravinnoksi. Joten hyväksyttiin asia. Se kuitenkin päätettiin, että jos joskus jompikumpi meistä ison pallaksen vielä saa, se päästetään takaisin.

KIITOS KRISTIAN.
KIITOS LYNGEN.
ANTEEKSI KVEITE.